Ja tämä on todennäköisesti minullakin edessä jossain vaiheessa. Ei mene yhtäkään päivää etten miettisi koska on aika päästää Roxy pois. Todella vaikeaa kun pitää päättää toisen elämästä. Roxylla on niitä hyviä päiviä ja on niitä huonoja päiviä. Roxylla oli kipulääkitys mutta se ei oikein toiminut,joten nyt se ollaan vähentäen lopettamassa. Ajattelin vielä kysyä jtn muuta lääkettä ja ottaa verikokeet..muuta en sitten osaa tehdäkään. Fyssarit sun muut tietenkin mutta nekin on vain sen hetken helpotus. Mutta entä sitten kun tulee jäähyväisten aika, kertooko koira sen? Minulla on ollut omia tämmöisiä sääntöjä itselleni, kuten "etten halua että koira joutuu olemaan jatkuvassa lääkityksessä että mielummin päästän sen pois", mutta nämä muuttuu. Sillä jos Roxylle löytyisi lääke joka toimii niin kyllä haluisin sen olevan vielä täällä. Tai toinen että sitten kun koira ei esim.pääse enään kunnolla ylös makuulta, no tämän allekirjoitan vielä. Olen kuullut että koiran silmistä näkee milloin on aika päästää pois, ja toivoisin että näin myös olisi. Roxyn silmät nimittäin ovat niin eläväiset, luottavaiset ja sielukkaat että jos niissä ei näy jtn niin en tiedä miten pystyisin katsomaan sitä silmiin siinä vaiheessa kun se saa nukutuspistoksen. Tuntuu että itse sokeutuu kumminkin siihen millainen se koira on, minunkin 6 v ja ulkopuoliset luulevat sitä yli 10vuotiaaksi. Sanonkin aina että voisi lisätä ykkösen eteen.
En halua olla kumminkaan itsekäs ja toivoisin että minulle joku sanoisi suoraan jos on aika päästää koira pois. Vaikka onhan se minun päätöseni. En todellakaan halua että ihmiset ajattelevat että mitä se kiduttaa tuota koiraa, päästäisi pois.
Mutta todella henkisesti rankkaa aikaa tämä ja siihen muut murheet päälle. Toivon että meillä on vielä aikaa yhdessä, Nyt Roxylla on omia vapauksia, saa usein tulla nukkumaan sänkyyn ja sohvalle ja kuten viime tekstissä sanoin joskus saa jäädä yhden lyhyen lenkin kotiin jos siltä tuntuu. Päivä kerrallaan mennään, ja yritetään ottaa niistä kaikki irti.
